Musiikkimakuni historia
Koitanpa tässä hiukan muistella musiikkimakuni kohokohtia, hiukan ehkä silti keskittyen tähän hetkeen. Hyvin kauan sitten musiikkimakuni oli vielä mitä oli. En edes oikeastaan muista kunnolla millaisesta musiikista olen joskus pienempänä pitänyt. Luultavasti olen aika pitkälti mennyt massan mukana ja kuunnellut sitä mitä kaikki muutkin kuuntelivat. Jonkinlaisena suunnannäyttäjänä voisin pitää erästä peliä, Tony Hawks Pro Skater 2:sta. Pelin ansiosta kai aloin silloin joskus skeittaamaan ja kuuntelemaan enemmän pelin tyyliin sopivaa musiikkia. Rap ei kyllä iskenyt silloin, eikä se iske vieläkään. Erityisesti punk, sekä myös rock, alkoivat silloin kuulostaa hyvältä ja nyt ne kuulostavat vieläkin paremmilta. Goldfinger ja Millencolin ovat noita harvoja bändejä joita vieläkin kuuntelen noilta musiikkimakuni “alkuajoilta”.
Linkin Park oli joskus kova sana. Siinä vaiheessa, kun massa vasta alkoi kiinnostua Hybrid Theory -levystä, olin kuunnellut sen jo ihan puhki. Tämä bändi vain tuli jostain. Ihan ilman mitään erikoisempaa syytä tykästyin siihen heti ja vieläkin tulee välillä kuunneltua. Hiukan olen ehkä kasvanut tällaisesta Newage metallista poispäin.
Jossakin vaiheessa kuvioihin sitten tuli konemusiikki. Tällä tarkoitan lähinnä trancea ja dancea. Tästä genrestä Astral Projection oli ensimmäinen, mitä ihan tosissani silloin kuuntelin. Infected Mushroom, Groove Coverage alkoivat kiinnostaa sitten myöhemmin. Tässä vaiheessa väitin kai vielä, että olen kaikkiruokainen musiikin suhteen. Niin tyypillinen vastaus, eikä todellisuudessa kerro mitään. Kukaan ei ole kaikkiruokainen!
Muisti ei nyt pelaa niin hyvin, että osaisin kertoa mistä joskus keksin Good Charlotten, mutta se on luultavasti ensimmäinen punkbändi josta olen ihan oikeasti pitänyt. Pitkästä aikaa tuli ostettua aito levy tämän bändin takia, Good Charlotte / The Chronicles Of Life And Death. Bändin koko tuotanto on aivan erinomaista vaikka uusin levy eroaakin selvästi aikaisemmista, ainakin omasta mielestäni.
Irkissä eräs tuttu kuunteli (ja kuuntelee vieläkin) Yellowcardia. Päätin sitten ihan huvin vuoksi ladata sitä hiukan koneelle. Vierähti aikaa ennen kuin aloin kuuntelemaan sitä. Ensin minua häiritsi bändin vakiokokoonpanoon kuuluva viulu. Kun bändiin sitten alkoi hiukan tottua, niin huomasin, että juuri viulu tekee Yellowcardista, niin ainutlaatuisen ja hyvän. Erottuu selvästi massasta. Tällä hetkellä Yellowcard onkin yksi suosikeistani. Tältäkin bändiltä omistan yhden aidon levyn, Ocean Avenuen. Pitää ehkä myöntää, että kyseinen levy on ainakin omasta mielestäni bändin tähän mennessä paras tuotos.
Simple Plan ja New Found Glory ovat uusimmat ja lupaavimmat löytöni. Tietenkin tässä kohtaa pitää mainita myös kaikki muut hyvät bändit, joita tällä hetkellä kuuntelen: Green Day, Taking Back Sunday, Switchfoot, Sum 41, Sugarcult, Stiff Little Fingers, Social Distortion, Blink 182, Bad Religion, Coheed and Cambria, Rufio, Someday Never. Tällä hetkellä odotan jo kovasti milloin posti tuo minulle aidoin Simple Planin Still Not Getting Any -levyn.
Eli siis lyhesti sanottuna punkki uppoaa juuri nyt hyvin. :D
Tagit: Musiikki
Tämä artikkeli on julkaistu
maanantaina 14. helmikuuta 2005 kello 23:33 ja sen aiheena on BloG, Musiikki.
Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla.
Voit jättää kommentin tai pingata omalta sivustoltasi.
