Kuolema korjaa satoaan
Vastataanpa kerrankin maanataikutoseen. (Tosin jo näin tiistain puolella)
Kenen menetys on ollut kaikkein kovin pala tähänastisessa elämässäsi?
Tähän menessä kovin pala taitaa olla toisen mummoni kuolema. Seuraavassa kysymyksessä varmaa selviää vielä miksi.
Oletko katsonut vierestä jonkun kuolevan?
Kyllä olen. Olin todistamassa saattohoidossa olevan mummoni kuolemaa, mutta siitä on jo muutama vuosi aikaa.
Oletko halunnut joskus todella tappaa jonkun?
Enpä varmaankaan koskaan ihan tosissani ole ketään ajatellut tappaa. Ei minusta tappajaksi ole. Olen toisaalta useaan otteeseen kuvitellut päässäni tilanteita, joissa olen purkanut vihaani henkilöihin lopullisin seurauksin, mutta ne ovat kyllä jääneet ihan mielikuvitusasteelle.
Voitko kuvitella itsesi palkkatappajana?
Toisaalta voin ja toisaalta en. Voisihan sitä harkita eliminoivansa ihmisiä, jotka uhkaavat normaalien kansalaisten turvallisuutta. Sellaisista todellisista vaihtoehdoista tulee nyt ensin mieleen poliisin tai ammattisotilaan ura. Mutta joo, ei minusta loppupeleissä taida ihan täyspäiväistä tappajaa tulla.
Mikä olisi hautajaistesi paras osuus?
Siunaustilaisuuden aikana pappi saa kiireellisen puhelun minulta, jossa toivon kaikkien laulavan virsien sijaan muutaman lempibiisini.
Miten haluaisit itse kuolla?
Kai sitä aina toivoisi, että täältä pääsisi pois kivuttomasti. Jos sitä vaikka nukkuisi joskus tosi wanhana pois rauhallisesti omassa sängyssä.
[via Visukinttu]
BloG (RSS)