Leluni rupesivat elämään
Suoritin taas kerran suuremman luokan siivousta kaapilleni ja löysin sen kätköistä kansion, josta sitten löysin erään ala-asteella kirjoittamani tarinan. Voi varmaankin arvata, että tarinan kirjoittamisen aikoihin oli juuri ilmestynyt elokuva Toy Story. Tarinasta voi myös huomata, että Doomia on tullut tuohon aikaan jonkin verran tahkottua. Öö joo. :D
Lukunautinnon säilyttämiseksi ennallaan, en turhaan lähtenyt korjailemaan mitään kovin suuria virheitä, kuten vaikka kappalejakoja. :D
Eräänä iltana yhden Mikon lelut repesivat elämään. Yhden nimi oli Mega. Mega oli hyvin pullea, koska hän oli tavallaan robotti, mutta hän ei ollut ihan robotti, koska hänellä oli pää siis hän oli Cyborki. Mega oli valkoinen iso robotti. Koko huoneen lelut olivat elossa. He aikoivat rakentaa avaruusaluksen. Megan mielestä se oli hienoa, mutta mistä he saivat osat aluksen rakentamiseen. Sitten eräs Herra Hattu keksi: “Käydään etsimässä ympäri taloa, että saataisiin osat alukseen.” Mega: “Oletko varma, että kaikki uskaltavat tulla?” Kaikki lelut uskalsivat tulla mukaan. Mega komenti kompanjaa. Sitten osat löytyivät ja aluksen rakentaminen alkoi. Sitten alus oli valmis ja kaikki valmistautuivat lähtöön. He aikoivat lähteä Plutoon. Mega varmisti, että heillä oli kaikki mukana. Ja sitten lähdettiin kohti Plutoa. Se oli hyvin kaukana Maapallosta. Mega huomasi yhtäkkiä, kun hän oli ravintolassa, niin hän näki oikein kauniin lelun. Megan sydän pomppi tuhatta ja sataa, mutta hän juoksi karkuun niin nopeasti kuin jaloista pääsi. Sitten saavuttiin Plutoon ja kaikki menivät ulos. Mega sanoi: “Täällä on kylmä ja en kestä tätä kylmyyttä.” Sitten kaikki muut olivat samaa mieltä ja he matkasivat kohti kotia. Ja sitten oltiin perillä Maapallolla. Kaikille tuli taas lämmin. Mega: “On ihanaa olla taas maan pinnalla.” Ja sitten ajateltiin mennä Jupiteriin. Valmistelut alkoivat hyvin. Ja sitten oltiin matkalla Jupiteriin. Mega laskeutui Jupiterin pinnalle ja sanoi: “Minä olen ensimmäinen, joka on laskeutunut Jupiteriin.” Ja sitten Megalle alkoi tulla kuuma eikä hän oikein kestänyt sitä. Ja sitten hän painoi puvussa olevaa punaista nappia ja sitten hän sai siivet ja nousi korkeuksiin. Muut seurasivat aluksella perässä ja kukaan ei saanut heitä kiinni. Sitten oltiin Maan päällä ja sitten ennätysten kirjaan tuli uusi merkintä. Mega oli onnellinen, koska hän oli saanut oman aluksen. Muut ihailivat sitä niin kuin Megakin. Ja Mega oli ajatellut mennä öljykylpyyn, koska hän piti siitä. Seuraavana aamuna Mega päätti lähteä Marssiin kuukaudeksi. Ja niin oltiin taas matkalla. Mega ajatteli mennä tutkimaan alusta. Hän kävi joka huoneen läpi paitsi sellaiset joissa oli liian kauniita leluja. Mega marssi onnellisena taas paikalleen, mutta siinä istui herra hattu. Mega hämmästeli miksi herra hattu istui juuri hänen paikallaan. Mega päätti hakea jostain toisen tuolin jossa voisi istua. Herra hattu tuli Megan perässä ja sanoi: “Hei Mega, mene vain paikallesi istumaan, koska minä menen vessaan.” Mega oli heti tyytyväinen, kun pääsi omaan tuoliin ja kaiken lisäksi Mega ajatteli kuinka rohkea hän oli ollut, kun oli laskeutunut Jupiteriin. Sitten Mega näki taas sen herra hatun tulevan häntä kohti. Mega: “Hei herra hattu, mitä te nyt tahdotte?” Herra hattu: “Alamme lähestyä Marssia.” Mega: “Suurenmoista.” Ja lopulta oltiin Marsissa. Mega pystytti Marssin pinnalle leirin. Sitten tuli ilta ja yhtäkkiä tulikin avaruusalus. Mega lähti heti tutkimaan sitä sillä avaruusaluksen sisältä tuli avaruusolio. Hänen nimensä oli Pum. Mega ja Pum tutustuivat ja heistä tuli hyvät ystävät. Mega ja Pum ja muut ystävät lähtivät kohti Maata. Mega sanoi Pumille: “On hauska tutustua sinuun Pum.” Ja sitten he olivat Maan pinnalla. He alkoivat leikkiä tyynysotaa. Kaikkien mielestä se oli hauskaa. Kaikki halusivat lähteä Marssin Phobokseen eli toiseen Marssin kuuhun. Ja alus laitettiin valmiiksi ja sitten mentiin. Mega johti kompanjaa yksi ja Pum johti joukkoa kaksi. He tutkivat Phoboksen kokonaan. Pum sanoi: “Ahhhh! Ihanaa olla Phoboksessa eiköstä juu Mega?” Mega sanoi: “Olen samaa mieltä kanssasi.” Mega päätti rakentaa sinne linnoituksen. Ja linnoitus seisoikin päivän päästä siinä, koska se oli rakennettu nopeasti. Sitten paikalle saapui toinen avaruusalus ja sen aluksen kuskin nimi oli Pam. Ja sitten heistä kaikista tuli hyvät ystävät ja he olivat onnellisia. Mutta sitten saatiin tietää, että Mikko oli tulossa matkoilta ja kaikki suuntasivat kohti kotia ja vihdoin oltiin kotona ennen Mikkoa. Mikko tuli huoneeseen ja huomasi, että siellä oli kaksi uutta lelua. Sitten kaikki lelut nousivat ylös ja sanoivat Mikolle: “YLLÄTYS!!!” Mikko ihmetteli itsekseen, että miten lelut voivat elää. Mega sanoi Mikolle: “Tämä oli sinulle yllätys, koska halusimme yllättää sinut, koska olet meidän omistaja.” Mikko sanoi Megalle: “Olet koko maailman paras Mega ja olet ihanan pullea.” Mega punastui Mikon lempeistä sanoista. Ja niin koko talo juhli lelujen heräämistä eloon. Megan mielestä koko päivä oli ollut suurenmoinen. Megalla oli ollut hauskaa Pumin ja Pamin kanssa, mutta Mega sanoi heille: “Menkää siihe linnoitukseen, jonka teimme Phoboksessa.” Pum ja Pam ajattelivat mennä sinne, koska siellä voisi olla hauskaa. Ja sitten eräänä aamuna lähti koko talon väki Phobosta kohti ja siellä he pitivät hauskaa Pumin ja Pamin kanssa ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Mega ajatteli, että sinä voit lukeä tämän uudestaan NYT!!! Mutta se oli vain vitsi, jatketaan nyt tarinaa. Mega heräsi aamulla, kun häntä vietiin jonnekin pois Phoboksesta. Mega: “Päästä irti nakkimakkara tai saat maistaa uutta hymyks -kaasua.” Olio: “Okei, päästän irti jos et laita sitä hymyks -kaasua tulemaan.” Mega: “Kiitos, kun päästit minut.” Olio: “Ilo oli minun puolella lihapulla.” Mega: “Olet muuten ihan kuin nakkimakkara.” Olio: “Kiitos. Sinä taas kuin lihapulla.” Megasta ja oliosta tuli ystävät. Mega riensi näyttämään tät oliota. Pum ja Pam tunsivat sen olion, se oli Pom. Mega tutustui Pomiin oikein kunnolla. Ja kaikki olivat niin onnellisia, että heillä oli koko viikko hauskaa. Sitten he pitivät juhlat ja niissä oli tarjolla: sipsejä ja olutta ja lihaa, kakkua ja kaikkia herkkuja. Mega lähti kävelylle ja hän ajatteli, että voisi olla koko maailman paras Mega. Ainakin Mikon mielestä ja Mikko oli taas Megan mielestä kaikkein paras Mikko. Mikko oli leikkimässä piilosta, kun Mega saapui paikalle kantaen lahjaa, joka oli tarkoitettu Mikolle. Mikko ilahtui iki hyväksi ja Mega antoi lahjan Mikolle ja Mikko avasi sen. Siellä oli moottoripyörä ja Mikko testasi sitä heti ja se oli hyvin hauska. Moottoripyörä hymyili Mikolle. Moottoripyörä oli hyvin iloinen veikkonen ja se viiletti ympäri Phobosta. Mikolla oli tupla hauskaa. Sitten tuli ilta ja kaikki tanssivat ROKKIA!!!!! Ja rokki soi koko illan. Mega ajatteli, että hänellä olisi vielä joskus oma kirja, jonka hän olisi itse kirjoittanut. Mikon mielestä Mega oli hyvin ystävällinen. Mutta Mega lähti nyt seikkailemaan uusia vaaroja päin ja Mega ajatteli matkalla, että ne vaarat ovat hyviä asioita. Niin ne olivatkin, koska Mega teki niistä hyvin hauskoja. Mega matkasi kotiin ja meni Mikon kanssa nukkumaan ja oli niin onnellinen, että ajatteli, että näin hauskaa olisi hänen koko loppuelämä. Ja niin se olikin ja Mega eli koko loppuelämänsä onnellisena loppuun asti. Mega ajattelee vieläkin, että voit lukea tämän tarinan uudelleen NYT!!! Bye bye!
18. toukokuuta 2005 kello 23.29
Toi oli varmaa kaikkien aikojen paras satu vai oliks se tarina… Hauskaa et oot säästäny jonkuu noi vanhan äikän aineen! Noit vois vaik lukee lisää. Löytyyks muita? Mil luokal kirjotettu? Ehkä hieman vaikee lukee ku se on tollee niiku aika “lapsellisesti” kirjotettu…
19. toukokuuta 2005 kello 0.47
Hmm, no en iha varma oo kyl millo toi on kirjotettu, mut ala-asteel kuitekki. Aika lapselline tosiaan oli toi tarina, et toivottavasti toi ois jostai sielt ala-asteen alkuajoilta. :D Koskaa en kyl turhan hyvä oo ollu äikässä, et tänne tuskin tulee mitään kovin suuria mestariteoksia koskaan pistettyy. Kattoo jos noita vanhoi papereit jaksaa viel toistekki tonkii oikein kunnolla. Kyl sielt varmaa jotai jännää saattaa löytyy. :p
23. toukokuuta 2005 kello 18.17
Eiköhä niit löydy. :) Tai nii mie ainakii luulen… Kyl sitä kokemuksel tietää et niit löytyy ku jaksaa vaa kattoo kaikki paperit kunnolla! :D
23. toukokuuta 2005 kello 19.53
Nii koha vaa jaksais kattoo. :p